7. päivä - Orlando - Miami Beach

Aamu valkeni aurinkoisena Orlandon keskustan nuhjuisessa Travelodgessa muutaman tunnin koiranunien jälkeen. Yö oli jättänyt jälkensä sankareihin, mutta mieliala oli silti plussan puolella. Ilon kautta. Speed-Bobbyn sekä hänen sidekickinsä, Texas-Peten tarjoamiin monipuolisiin palveluihin ei valitettavasti lukeutunut complimentary breakfastia, joten hyppäsimme hetimmiten takaisin Siennan rennonletkeille jousille. Päivän ajovuorot oli buukattu ryhmän rookieille, Minnille sekä Rontille, ja ohjauspyörästä ottikin ensin tiukan otteen Minni. Liikkeet olivat ripeitä mutta määrätietoisia. Senior travellerit saivat lepuutella tanssilattian muuveista puutuneita jäseniään sekä mojovasti jomottavia otsalohkojaan muilla penkeillä. Osalla porukasta alkoi myös tuntua jo olkapäissä sekä käsivarsissa Nassen tarjoaman staattisen autopainin tuoman treenin jäljet. Kahdessa päivässä rantakuntoon-projekti alkaa siis tuottaa tulosta. Suunnaksi valittiin aurinkoisen säätilan (+30) vallitessa Disneyn Blizzard Beach –vesipuisto.

Ensimmäisenä perillä huomiomme kiinnitti maailman pisin sekä jyrkin vesiliukumäki, jossa luvattiin 60 mph (100 km/h) huippunopeuksia. Hurjapäisinä suuntasimmekin heti hiihtohisseillä tuohon äkkipudotukseen sekä toiseen hurjia hyppyjä tarjonneeseen mäkeen, joiden laskualtaasta nousikin uusia miehiä. Elämä alkoi voittaa. Vietimme puistossa useamman tunnin kokeillen lähes kaikkea, vesiliukukilparadasta rauhallisesti lipuvaan uimarengasajeluun. Kilparadan maalissa 3. nopeimman järjestys oli Fabio, Vägy ja Könsi. Eli massa on nopeutta.

Vesipuistohurjastelun päälle suuntasimme keulan itään, kohti Cape Canaveralia. Poikkesimme Kennedy Space Centerin porteilla, minkä jälkeen Rontti käänsi Siennan jälleen etelään. Ajelimme jonkin matkaa liikennevalojen loisteessa A1A-rantatietä merenrantaa ihaillen, kunnes tuli mieleen, että olisi kiva olla ennen puoltayötä Miamissa. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, sillä jälleen I-95 interstatelle löydettyämme Rontti piti huolen siitä, että 300 km taittui parin tunnin sisään. Matkustamo oli harvinaisen hiljainen pilkkijöiden yrittäessä napata unta. Vägy piti kuitenkin väsyneillä jutuillaan huolta siitä, että päikkärit jäivät nukkumatta remakoiden naurunpuuskien johdosta. Toiset tykkää, toiset ei, voi ei.

Miami North Beach ja kohde löytyivät lopulta varsin kivuttomasti. Hotelli tarjoaa hieman enemmän tilaa kuin edellisten öiden majapaikat, mutta muuten on tasoltaan kenties hieman alemmalla tasolla kuin mihin vastaavissa mestoissa on aiemmilla reissuilla totuttu. Uima-allas, tiki-baari, beach volley-kenttä sekä oma kaistale biitsiä sentään löytyvät takapihalta. Ilta päättyi nollat taulussa menestyksekkäästi suoritettuun kauppareissuun lähikulman Publixissa (paikallinen supermarket).

Katso kuvat >>