Viimeinen kokonainen päivä Miamissa starttasi reippaalla aamupalalla. Kuten tavaksi oli tullut aamupalalta löytyi pekonia, paistettuja kananmunia, leipää, kurkkua, tomaattia, juustoa, leikkeilettä sekä jugurttia ja muroja. Tukevan aamupalan voimilla koko porukka viihtyi rannalla koko päivän. Vasta auringon laskiessa koko jengi siirtyi sisätiloihin punomaan juonia illan viettoa varten.
Illaksi oltiin suunniteltu, että kerran täytyy reissun aikana käydä oikein kunnolla South Beachin klubillakin. Nappasimme bussin kohti etelää ja vajaan tunnin päästä olimme perillä parinkymmenen kilometrin päässä South Beachillä. Kuljimme eri rantaravintoloiden tarjontaa tutkien ja puitteiden osuessa kohdilleen suikkasimme sisään terassille. Söimme ja joimme hyvin sekä seurasimme Memorial dayn menoa rantaraitilla. Jenkkilän tippikulttuurista on pakko mainita, että kuten suomalainen voisi ymmärtää niin tippiä ei makseta erityisen hyvästä palvelusta, vaan se kuuluu oletuksena lähes kaikkeen mitä myydään. Esimerkiksi tälläkin ruokailureissulla laskussamme luki valmiina vaihtoehtoja tipeiksi, joista voi valita minkä verran haluaa maksaa ekstraa. Tälläkin kertaa tarjoilijalle jäi yli 50$ ekstraa lähinnä siitä, että toi ruuat ja juomat pöytään. Varsin kohtuullinen lisä muutamasta minuutista. Tosin palkatkin ovat kaiketi melko pieniä
"Kaikissa muissa kuin pikaruokapaikoissa ja paikoissa, joissa ruoat noudetaan itse tiskiltä, tarjoilijat odottavat juomarahaa. Tipin antaminen on osa amerikkalaista palvelukulttuuria, ja erityisesti ravintoloissa ne ovat miltei pakollisia. Joskus juomaraha lasketaan automaattisesti mukaan, mutta mikäli ei lasketa, on tapana jättää 15-25 prosenttia koko aterian hinnasta, ja hienommissa ravintoloissa erityisesti New Yorkissa ja Los Angelesissa jopa 30% on nykyisin normaali juomaraha. Juomarahaa annetaan, koska tarjoilijoiden palkat ovat minimaalisia (2-4 dollaria per tuntia) ja ruokien hinnat kohtuullisia. Juomarahan antaminen on yhtä tärkeää myös baareissa sekä missä tahansa, missä tarjotaan alkoholia, kuten yökerhoissa ja kasinoissa. Vaikka juoman noutaa itse baaritiskiltä, on oluen ostaessa yleensä tapana antaa dollari ylimääräistä. Tippiä annetaan Yhdysvalloissa myös taksikuskeille, ovimiehille, pizzakuskeille, siivoojille, partureille ja läheteille, mutta ei koskaan poliiseille tai lääkäreille." plaza.fi
Ruokailusta siirryimme syvemmällä ravintolan tiloihin, josta paljastuikin ehkä koko Miamin kuumin klubi. Drinkit olivat kalliita, mutta meno huikeaa ja välillä baaritiskeillä esiintyneet tanssitytöt ja -pojat vetivät näyttäviä esityksiä. Viihdyimme Mango'sin klubilla kolmeen asti, jonka jälkeen siirryimme bussipysäkille odottamaan kyytiä takaisin North Miami Beachille. Vasta puoli viiden maissa luovutimme ja totesimme, että bussia ei ole tulossa. Saimme napattua tilataksin ja hilpeä intialaistaustainen kaveri valotti meille miksi olimme nähneet niin paljon poliiseja liikenteessä ja yksi oli jopa toivottanut meille onnea kävellessämme kohti bussipysäkkiä. Edellisenä vuonna juhlissa oli ammuttu porukkaa kuin pipoo ja siksi tänä vuonna poliiseja oli palkattu kuulemma seitsenkertainen määrä. Näin jälkikäteen mietittynä olisi voinut jäädä hyvät bileet käymättä jos olemme tienneet moisesta. Taidettiin muuten odottaa bussia juurikin tässä kyseisessä risteyksessä parin tunnin ajan. Selvisimme kuitenkin turvallisesti hotellille ja muutaman nukutun tunnin jälkeen oli aika luovuttaa hotellihuone ja aloittaa kotimatka.
